Leikkiautoja

Mitenhän mä sen asian hänelle kerron. Pitää vaan olla vahva ja olla hänen tukenaan.
Hmmh, siinä se leikkii onnellisena, tietämättä maailman murheista yhtään mitään.
Huhh, kai se on sit kerrottava. Eihän tätä voi ikuisesti piilotella.

"Juha, tuutko hetkeksi tänne?"
"Niin?"

Juha nousi ylös lattialta. Kaikki hänen lelunsa olivat ympäri huonetta. Taitaa tulla isona automies kun niin noista pikkuautoista tykkää. Juha oli parkkeerannut kaikki pikkuautonsa joululahjaksi saamaansa muoviseen parkkihalliin. Hyvä että leikkii.

"Tuus Juha tänne istumaan mun viereen hetkeksi."
"Miksi? Mulla on nyt just leikit kesken."

Nyt täytyy olla vaan vahva. Mitenhän tuo reagoi? Yritän pitää itseni vaan kasassa, nyt ei voi murtua. Täytyy olla vahva.

"Juha kuule, nyt on asiat niin, että isä ei tule enää kotiin."

Katsoin Juhaa syvälle hänen sinisiin silmiinsä. Ilme muuttui iloisen pikkupojan kasvoista vakaviksi, lähes aikuismaisiksi kasvoiksi. Lelutraktori putosi hänen käsistään maahan, rikkoen huoneessa olevan hiljaisuuden.

"Miksi ei?" -hän kysyi.
"Valitettavasti ei vaan enää tule." -sanoin ääni vapisten.

Juhan suuret siniset silmät vetistyivät pikkuhiljaa, muuttaen koko pienen pojan ilmeen hyvin surulliseksi.

"Sä valehtelet, älä valehtele!" -hän huusi minulle.

Kunpa se olisikin totta, kunpa kaikki olisi vaan valhetta.
Hän ryntäsi syliini ja otin hänet avosylin vastaan. Hän on nyt kaikki mitä minulla enää on.

Perjaintai-ilta

Voi vittu minkämoisen auton Wallu on hankkinu. Millee kaverilla on ihan oikeesti varaa ajaa tämmöstä vaunua tommosilla bensanhinnoilla, tsiisus! On nahkajakkarat ja on jalopuukoristeet, turboa toki unohtamatta. No, emmätiiä, kyllähän täs ihan mukava matkustaa on. Mut kyl mä nään sen silmistä miten se oikein janoaa painaa tota kaasua, mut eiks tässä kohta tulekin se pitkä suora.. Siinä mä oon omaa autoani kokeillu.


Noni, nyt kaarretaan hitaasti ja noiden koivujen jälkeen alkaa pitkä suora. Mä oon ihan varma et toi ei voi vastustaa kiusausta. Mikä silti vois olla hienompaa kuin tuntea mahanpohjassaan kihelmöintiä nopeuden noustessa nopeasti ja tasaisen tehokkaasti!


WOU, nonii nyt lähti, ompas ärhäkkä vehje, 120-130-140 - kauankohan tää kiihtyy? No nyt on jo 150 lasissa, koskahan se alkaa hiljentää.. Voi vittu jos se tekis nyt ajovirheen, hah, me oltais ihan muusina kummatkin. Ei tässä auta muu kuinHEI VARO NYT VIT- 

---

Aa, mitä helvettiä, ei jaksais avata silmiä. Taas kouluun - plaah. Näin jotain hirveetä painajaista auto-onnettomuudesta. No kai se on vaan pakko sit. Hetttkinen, missäs mä nyt oon. Okeii, tää ei oo mun huone kylläkään. Ei helvetti miks mä en muista mitään. Tai muistan mä sen unen. Ei. Ei se voi olla. Ei perkele, kyllä se taitaa olla. Aaa, en mä pääse liikkumaan kunnolla, hei tuolla menee joku mä taidan kysyä siltä.

Miksi? Miksi sen piti ajaa niin? Voi helvetti! Miks tän piti sattua just meille? Wallu. Wallu makaa hengettömänä ruumishuoneella ja mä virun täällä. Ei me mitää pahaa tarkoitettu, piti vaan nopeesti kokeilla. Poliisit on tulossa kyseleen kaikkee, vittu mä en vastaa niille mitään. Tästä oli vissii lehdessäkin oikein - kaveruksista tuli julkkiksii kertaheitolla. Heitolla nimenomaan - viisi kertaa katonkautta voimalinjapylvääseen kuulemma - siinä on teille heittoa! Miks mä en voinut lähteä Wallun sijasta? Miksi? Ei me mitään pahaa.

Penkki.

Käsikkäin he kulkivat rantaan,
upottivat jalkansa santaan.
Alla yön, kauniin elokuun.
näkivät penkin, tumman puun.

Tuo penkki, mikäs muu,
hymyyn vääntyi nuorten suu.
Pyys' penkki luokseen kulkemaan,
lupas' salaisuudet sisäänsä sulkemaan.

Ilot, riemut - ajat surujen,
koki penkki, aikoina vuosikymmenien.
Monien ystävä oli penkki tuo,
niin moni tuli penkin luo.

Tuo penkki, vanhus nyt yksin on.
Hiukan laho, mut ei arvoton.
Kauan sitten näki rakkauden nuoren,
sisäänsä sulki sen, alle puisen kuoren.