Mitenhän mä sen asian hänelle kerron. Pitää vaan olla vahva ja olla hänen tukenaan.
Hmmh, siinä se leikkii onnellisena, tietämättä maailman murheista yhtään mitään.
Huhh, kai se on sit kerrottava. Eihän tätä voi ikuisesti piilotella.
"Juha, tuutko hetkeksi tänne?"
"Niin?"
Juha nousi ylös lattialta. Kaikki hänen lelunsa olivat ympäri huonetta. Taitaa tulla isona automies kun niin noista pikkuautoista tykkää. Juha oli parkkeerannut kaikki pikkuautonsa joululahjaksi saamaansa muoviseen parkkihalliin. Hyvä että leikkii.
"Tuus Juha tänne istumaan mun viereen hetkeksi."
"Miksi? Mulla on nyt just leikit kesken."
Nyt täytyy olla vaan vahva. Mitenhän tuo reagoi? Yritän pitää itseni vaan kasassa, nyt ei voi murtua. Täytyy olla vahva.
"Juha kuule, nyt on asiat niin, että isä ei tule enää kotiin."
Katsoin Juhaa syvälle hänen sinisiin silmiinsä. Ilme muuttui iloisen pikkupojan kasvoista vakaviksi, lähes aikuismaisiksi kasvoiksi. Lelutraktori putosi hänen käsistään maahan, rikkoen huoneessa olevan hiljaisuuden.
"Miksi ei?" -hän kysyi.
"Valitettavasti ei vaan enää tule." -sanoin ääni vapisten.
Juhan suuret siniset silmät vetistyivät pikkuhiljaa, muuttaen koko pienen pojan ilmeen hyvin surulliseksi.
"Sä valehtelet, älä valehtele!" -hän huusi minulle.
Kunpa se olisikin totta, kunpa kaikki olisi vaan valhetta.
Hän ryntäsi syliini ja otin hänet avosylin vastaan. Hän on nyt kaikki mitä minulla enää on.
Juha sä vaan parannat ja parannat näitä teksejä. En mä lähde nyt kuitenkaan tähän mitään korjaamaan tai sanomaan muutakuin, että tunteet nousee pintaan.
VastaaPoistaTunteellinen teksti. Etäännytys toimii hienosti, samoin dialogi!
VastaaPoistaErinomainen kohta: "Lelutraktori putosi hänen käsistään maahan, rikkoen huoneessa olevan hiljaisuuden."
Muokkausehdotus: Toisaalta on hyvä, että lukijan pääteltäväksi jää, miksi isä ei tule enää kotiin, toisaalta jonkin pienen vihjeen voisi siitä laittaa äidin ajatuksiin. Eli välttämättä en kuitenkaan korjaisi tekstistä mitään!
Hyvin tunteellinen teksti. Saa lukian empatiat korkeuksiin. Jonkin vihjeen voisi laittaa siitä mitä isälle tapahtui, ehkä....
VastaaPoistaSamaa mieltä Veltsun kanssa. Paranee vaan koko ajan!
VastaaPoista"Juhan suuret siniset silmät vetistyivät pikkuhiljaa, muuttaen koko pienen pojan ilmeen hyvin surulliseksi."
Tuo pätkä vaan kertoo kaiken. Koskettaa lukijaa.
En osaa keksiä mitään parannettavaa tähän, jotenkin valmiin oloinen teksti.
"Ilme muuttui iloisen pikkupojan kasvoista vakaviksi, lähes aikuismaisiksi kasvoiksi." tuossa pätkässä on jotain hyvin koskettavaa. Että siinä sitä lapsuutta sitten viedään niskaotteella. Isästä on saatu samalla todella herkkä ja toisaalta miehisyyttään ylläpitävä hahmo.
VastaaPoistaJa näin tunteella kun mennään niin herjess ei lähdetä asioita muuttelemaan!