Before the dawn.

Hän seisoi kauhusta jäykistyneenä odottaen pääsyä sisälle. Hän ei tarkalleen tiennyt mikä häntä sisällä odottaa, mutta rohkaisten itsensä hän otti päättäväisen ja määrätietoisen askeleen eteenpäin. Tuuletuskoneiden valtavat siivekkeet puhalsivat lämmintä ilmaa hänen rasvoittuneisiin hiuksiinsa.

Sisälle päästyään hänen katseensa vaelsi ihmisissä. Niin monta tarinaa ja elämänviisautta mahtui kaikkiin noihin kasvoihin. Niin monta erilaista persoonallisuutta kuin oli ihmisiäkin. Ihmisten paljous ja röhkeys sai hänet ahdistumaan ja muistamaan aiemmat kokemuksensa tästä tilanteesta. Ihminen on eläin, hän muisti lukeneensa kerran erään viisaan miehen ajatuksia. 

Kävellessään ihmisten saartamaa käytävää, hän ahdistuu enemmän. Jokainen katse porautuu syvälle hänen sisimpäänsä, eikä hänellä ole hyvä olla. Ihmisten katseet tuntuvat valuvan hänen lävitsensä, he kävelevät kuin kuolemattomat hänen ohitsensa ja häntä päin. Arvojärjestys selviää hänelle heti. Evoluutioteoria pätee jälleen; syö tai tule syödyksi.

Hän saapuu käytävälle, jonka päässä tietää olevan tuho. Katastrofi, mutta hän tietää sen olevan välttämätöntä. Hän ottaa askeleita päättäväisesti eteenpäin. Käytävän reunat tuntuvat ahdistavan hänet pieneksi, mitättömäksi olennoksi, jolla ei ole identiteettiä, ei sielua. Vaikka hän ja kaikki muut ihmiset tilanteessa tietävät, että tästä tilanteesta tulee täysi fiasko, jokainen kiihdyttää askeliaan armottomasti. Jokainen haluaa olla ensimmäinen. Jokainen haluaa kokea sen tunteen, että tietää olevansa vahvin. Nopein, ravintoketjun huipulla. Voittamaton ja vaikutusvaltaisin. Hänelle on opetettu, että vanhempia tulee kunnioittaa, mutta tässä paikassa ei päde mitkään säännöt. Jokainen on vapaata riistaa. Ota opiksi vanhemmilta, hän ajattelee kun seuraa ihmisten liikkeitä.

Hän aistii sivullaan levotonta liikehdintää. Katseensa vasemmalle kääntäessä hän näkee sen tulevan. Tuon ison, valtavan rautahäkin, joka ajaa häntä takaa. Hän ei ajattele, vaan toimii. Hänen on selvittävä tilanteesta ennen kuin antaa rautahäkin kahlita hänet. Hän ei voi jäädä toiseksi, hänen on oltava voittaja. Hän tuntee kuinka adrealiini alkaa vapautua vereen. Sydämenlyönnit tihenevät ja hänen otsaansa muodostuu hikipisaroita. Hän on jo askeleen edellä vastustajaansa, mutta hän ei ole vielä perillä. Muutaman askeleen päässä hän tuntee olevansa mestari. Mitä? Ei voi olla mahdollista, hieman ennen päämäärän saavuttamista hänen eteensä kääntyy jälleen yksi elävä kuollut. Hän ei haluaisi myöntää tappiotaan, mutta nyt se on väistämätöntä. Hän jää toiseksi. Hän tietää, ettei voi väittää elävää kuollutta vastaan, sillä ne ovat niin arvaamattomia. Hänen täytyy yrittää olla vain mahdollisimman huomaamaton, sillä hän on juuttunut kahden elävän kuolleen väliin. Paras keino selviytyä hengissä on olla katsomatta ketään silmiin ja puhumatta kenellekään mitään. He ovat matkalla viimeiselle portille.

Ihmiset lajitellaan porteista. Kaikki joutuvat kulkemaan porttien lävitse, mutta kukaan ei saa päättää viimeistä vastustajaansa. Annetaanko sinulle mahdollisuus päättää omasta tilanteestasi, saatko vapauden kulkea tilanteesta pois? Portin metallinpaljastimet riisuvat hänet aseistaan, hän on täysin paljaana ihmisten katsoessa häntä halveksivasti. Hän kuulee ihmisten ajatukset. "Ei olisi hänestä uskonut", "ainahan minä tuosta tiesin pimeän puolen". Hengitys salpaantuu kun portinvartijat hyökkäävät sinua kohti. Hän yrittää pitää mielessään sen, että hänellä on oikeus sanoa mielipiteensä, vaikka oikeasti tietää olevansa sanaton.  "Hei anteeks, sä unohdit ton maksamakkaran tonne kassalle!", sanoo kassaneiti hymyillen. Hän tietää, että kerta ei ollut viimeinen. Jälleen ensi viikolla hänen on pakko palata Prismaan ruokaostoksille.